Joulukuu. Herään vasta kun ulkona on jo pimeää. Unettomien öiden hinta. Koti on tyhjä. Jonkun kesken jääneet elämän jäljet saavat pohtimaan ylöstempauksen mahdollisuutta.. Oleminen on vaikeaa.

Ajattelen kuluneita päiviä. Kuka muu minua etsisi? 45 sivua Yksinäisen miehen junaa. Istun liikkumatta. Kestän kipua huonosti, lääkitsen itseäni helposti. Ystävä kysyy mitä varten säästellä rakkautta, jos voi kuolla huomenna?

Pakotan itseni liikkeelle. Vain oudot ihmiset hymyilevät itsekseen. Ajatuksia ei sanota ääneen, mutta kasvoilta voi lukea yhtä ja toista. Toisilla on enemmän haaveita.

Harmaata nurjaa ja oikeaa. 28 x 32 silmukkaa on 896. Käsillä tekeminen on terapeuttista. Jos jättää jotain jälkeensä, näkee olevansa elossa. Toistaiseksi olisi oltava. On parempi laulaa kuin puhua.

Jos ei uneta, on noustava ylös ja juotava unijuomaa. Kuunneltava Merriweather Post Pavilionia ja kuviteltava, että kelluu, kunnes sammuu. Kuumeen alku tai kuollettava väsymys. Särkevät jalat katsokaas. Elämä hidastuu ennen joulua. Jos ei saa unta, voi miettiä miksi on nähnyt vaivaa asioiden eteen, joista ei halua ehkä yhtäkään. Lukkoon lyödyt vuodet saavat aikaan saman illuusion turvallisuudesta, josta häämekoissakin haaveillaan.
Unijuoma on kusetusta.

kuolleet luut.

Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita.

Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät."

Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana!

Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.

Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."

Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä.

Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon."

Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.

Herra sanoi minulle: "Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.'

Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.

Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne.

Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra." (Hes. 37)

Sumuisia asemalaitureita.
Sanoivat, että olet monin tavoin sidottu.
Kohdusta hautaan,
syyttäjään ja siihen ainoaan,
jolla on valta parantaa.

taas tästä janosta.

Nälkä ei lähde syömällä, eikä jano juomalla. Mikään maailman uni ei estä väsymästä uudelleen, eikä siivoaminen estä uuden pölyn laskeutumista. Tämä kodin kaipuu ei lähde kaipaamalla.

Ajattelihan Kierkegaardkin, ettei ole viisasta kaivata mitään sellaista, minkä voi sen kerran saavutettuaan menettää, koska menetyksen jälkeen joutuu aloittamaan kaiken taas alusta. Hienoin ajatus pitkään aikaan: Jumalaa ihminen ei voi saavuttaa eikä menettää; häntä voi vain alati lähestyä.

Tuntuu turhalta kaikki vaivannäkö. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi, joten miksi nähdä vaivaa? Ja sitten. Joku sana aukesi ehkä ensimmmäistä kerta oikeasti odottamisen arvoisena ja ymmärrettävänä lupauksena.


”joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Joh. 4:14

Odotan lunta joka vuosi yhtä paljon. Aivan niin kuin lapsena. Jostain syystä muistan erityisen hyvin miltä tuntui neljä vuotta sitten. Kodin seinät olivat keltaiset ja minulla oli lämmin. Minä iloitsin lumesta enemmän kuin ystävä. Jotkut asiat eivät vain muutu.

tähän heräsin tänään.

If I can't keep it,
at least let me call it by name.
That was called falling, this is called pain,
it's called love, what I'm losing.
I know love is a stranger,
I know that changes come,
I know love is a changer.

I'm gonna go quietly,
you dont have to tell me to.
Just let me lie a little longer next to you.
Not tryin' to bother you,
I'm just tryin' to breathe you in,
and then I will leave you there
where you are sleeping.

Speaking of loving you, I do.
I'm telling you stranger to stranger.
Whatever changes come to you,
i'm telling you changer to changer.

Worn in or stolen, your shadow from me,
but I hold its shape in my mind,
the shape of your back when you turned it on me, one last time.

And out in the waking world,
nobody understands exactly how light it is,
exactly how free I am.
One minute I'm laughing, and the next one I'm lost.
I'm watching the birds fly by, watching the highways cross.

Speaking of loving you, I do.
telling you stranger to stranger.
Whatever changes come to you,
I'm telling you changer to changer.

If I can't keep it,
at least let me call it by name.